10 vuotta onneen

Hei kaikki! Tänään olen virallisesti nähnyt kevään 23 kertaa. Radio Helsingistä tuli tänään juuri sopivasti, että on tullut tutkimus jossa todetaan ihmisten olevan onnellisimmillaan 33 vuotiaana. Vielä on 10 vuotta aikaa tulla vieläkin onnellisemmaksi! Toivon että 10 vuoden päästä meillä on se omakotitalo ja lapsia. Kävin eilen kampaajalla leikkauttamassa otsiksen takaisin kuosiin ja värjäiltiin kulmatkin! Näytän taas hetken jopa ihmiseltä!

Sain kullaltani ruusuja! Niitä on 20! Paras lahja ikinä! En saa usein kukkia, joten kun niitä saa.. Hii!

Ajattelin että olisimme menneet tänään syömään ulos, mutta tuli muutos suunnitelmiin ja päätin mennä shoppailemaan :) Ostin parit sohvatyynyt, pari paitaa, pari urheilutrikoot ja neuletakin.

Oikein mukavat synttärit <3

Pitkäperjantai

Edellispäivänä oli toooodella pitkä perjaintai! Tulimme silloin aamujunalla Turkuun ja juna oli lähes tyhjillään. Huomaa että kaikki ovat lähteneet pääsiäisloman viettoon jo päivää aikaisemmin. Oli mukavan rauhallinen junamatka, vaunussamme ei ollut kuin yksi juoppo ja kaksi kälättävää teiniä :D Ihan hyvä saldo.

Kun pääsimme lapsuudenkotiini söimme hyvää lohta ja joimme kuohuviiniä tulevien synttäreideni kunniaksi. Sain äidiltä kaksi lahjaa. Toinen oli termosmuki, mikä tulee kyllä tarpeeseen, sillä töissä kun otan kupin kahvia niin siitä jää aina juomatta puolet. Jostain syystä unohdan koko kupilllisen ja kun muistan sen taas, sitten se onkin jo kylmää. Toinen äidin lahja on lahjakortti jossa hän lupaa tulla tekemään meille kevät siivouksen (sis. ikkunoiden pesun). Tämäkin tulee tarpeeseen, sillä en millään saa yksin vaatekaappiani järjestykseen! Mammalta ja pappalta sain lahjarahaa ja nyt voin ainakin hankkia sen kesäpyöräni! Jopo olisi kiva, mutta luin juuri lehdestä että se on suomen yksi varastetuimpia pyöriä.. Ehkä ostan synttärirahalla superhyvän ketjulukon!

Kävimme edellis iltana, ennen saunaan menoa, pienellä kävelyllä. Otin muutaman kuvan paksuista söpöistä pajunkissoista! Ne ovat yhtä pörröisiä kuin Vallukin! Jätimme Vallun pääsiäiseksi Espooseen yksin. Onkohan se ihan tylsistynyt? Aina viikonloppun jälkeen Vallu on aivan hellyyden kipeä ja tunkee sohvalle meidän rapsuteltavaksi. 

Laitoin  postauksen alkuun hieman kuvia meiltä Espoosta :) On jo kova koti-ikävä ja rotta ikävä! Ja ajatella, että kohta joudumme muuttamaan sieltäkin pois.. Toivottavasti saamme pian pysyvän asunnon, eikä tarvitsisi asua vuokralla. Onneksi on paikka jonne aina voi palata vaikka kaikki menisikin mönkään.. Lapsuuden kotiin <3 Aurinkoista sunnuntaita kaikille ihanille ihmisille jotka jaksavat lukea blogiani!