Elämän pieniä nautintoja

Aamu on minulle päivän tärkein hetki. Mikäli aamuni menee piloille, ei loppu päivästä tule yhtikäs mitään. En enää yleensä juo aamuisin kahvia, mutta mikäli on hyvää kahvia tarjolla niin, kyllä kiitos! Syön leipää ja/tai muroja ja juon lasillisen appelsiinimehua. Jos jättäisin aamiaisen myöhäiseksi tai kokonaan väliin ei minua kestäisi Erkkikään. Pidän arjen aamurutiinneista, niillä saan päivän hyvin käyntiin, mutta nautin silti suuresti viikonloppuaamun raukeudesta. Näin kevään tultua heräsin joka aamu auringon paisteeseen. Kun kelloja taas siirrettiin sunnuntaina kohti kesää, täytyy taas odottaa, että saan jälleen nauttia auringon säteistä arkiaamuisin.

Aamua värittää satukuppi

Piipahdin viime keskiviikkona Espoon Sellon pienessä kahvi/tee/suklaakaupassa nimeltä caffi. Se on pieni suloinen myymälä mistä löytyy kymmeniä erinlaisia tee sekoituksia, kahvilaatuja ja sulkaakonvehteja. Tiskin takana hymyili pirteästi vaalea hiuksinen nuori nainen suloisessa pienessä essussa. Tehtyäni päätöksen mitä tilaisin, hän alkoi häärätä purkkien kanssa kauhoen kahvipavut rouhimeen ja täyttäen toisen pussin valitsemallani teelaadulla. Myymälän täytti pehmeä ja tuore kahvin tuoksu koneen rouhiessa kahvipapuja. Kun pavut oli jauhettu, laittoi hän ne valkoiseen pussiin ja sulki sen suun tiiviisti kuumentamalla pussin reunan pienellä prässillä. Sitten hän teki reunaan pienen reiän vanhanaikaisella nahkurin rei'ittäjällä ja kiinnitti pienellä purjerenkaalla siihen lapun, josta löytyi kahvinlaatutiedot. Poistuessani myymälästä sain lämpimät hyvästit. Tunsin saaneeni sielun hoitoa, mitä ei nykyään enää kovinkaan monessa liikkeessä saa. 

Caffikaupan ostokset

Ostin caffista Bonjour nimistä ranskalaiseen tyyliin paahdettua kahvia, joka sopii erinomaisesti Cafe au laitteen, ja ekologista sitrus-kaardemumma teetä. Teimme kahvia heti seuraavana aamuna ja hörpätessäni kupista palasin mielessäni jälleen istumaan kesäisen Nizzan kahvilan terassille. Interrailmatkalla ollessamme joimme Ranskassa joka aamu Cafe au laitet, appelsiinimehua ja söimme tuoreet croisantit. Ostamani tee oli myös hyvää. Sen tuoksui hieman jouluisalle ja maistui pelkälle mustalle teelle. Siinä oli tosin hyvin virkistä sitruksinen jälkimakua ja kaardemumma sai kurkun kihelmöimään lämpimästi. 

Perinteinen scrambled eggs

 

Nauttikaa aamuistanne! <3 Jessica

Nakkihito

Huomasimme viikonloppuna, että Maksilla ja Japanin keisari Akihitolla on jotain yhteistä! Kummankin syntymäpäivä on joulukuun 23. päivä! Maksi sai siis jälleen uuden lempinimen: Nakkihito!

Nakin toinen päivä meillä

Meillä oli rottien kanssa toissa päivänä todella hauskaa. Olimme kultani kanssa eteisessä, mistä näkee suoraan rottien häkkiin. Kummatkin rotat olivat häkin toisessa kerroksessa. Kutsuin Maksia maiskuttamalla (kuten yleensä kutsun rottia luokseni) ja toistamalla hiljaa sen lempinimeä. "Nakki...", maisk maisk. Sitten pop Maksin pää ilmestyi häkin reunan takaa tiirailemaan meitä ja katosi sitten melkein heti. Sanoin "Nakki" ja pop taas sen pää ilmaantui näkyviin hetkeksi ja katosi jälleen. Minä ja Salomon hohotettiin aivan kippurassa. Maksi muistutti ihan muppettia! Piko kyttäsi ihmeissään puumökin katolta. Tätä sitten jatkui varmaan kymmenisen kertaa: "Nakki", pop, "Nakki", pop, "Nakki", pop! Se oli niin huvittava näky! Harmittaa hieman ettei huomattu ottaa sitä videolle.

Pitäisi tässä piakkoin punnita pojat keittiövaalla jälleen. Olen tarkkaillut kummankin painoa ja vaikuttaa ettei Piko ole lihonnut lainkaa viime punnituksesta. Se ei ole enää niin kankea liikkeinen, mutta olisi mukava jos se saisi hieman lisää lihaa luitten päälle. Kaipa Pikolla on sitten sellainen persoona, ettei se viitsi syödä paljoa. Maksi sen sijaan näyttää syöneen Pikonkin edestä! Viime viikolla kun punnitsin sen, oli painoa tullut 60 grammaa enemmän kuin edeltävällä viikolla. Minä ihmettelin mihin se kaikki massa on mennyt ja tähän rakkaani ohimennen totesi, "Haaraväliin näköjään".

Keksimumsteri

Yllätin Maksin eilen aamulla "keksipurkilta". Pidän häkin päällä pientä muovilootaa, missä säilytän herkkuja rotille. Maksi on hoksannut minun ottavan sieltä aina jotain kun hän saa herkkua. Jo edes mennyt Tane hoksasi tämän saman ollessaan Maksin ikäinen ja meni aina suoraan herkun lähteelle, muiden rottien kerjätessä minulta herkkua. Maksi osoittaa selviä älyllisiä lahjoja jo ja on rauhoittunut sen verran, että voisin kohta alkaa opettaa sille temppuja. Ostin jokin aika sitten sellaisen 10cm:n pituisen lasten skeittilauden. Sellainen siis millä skeitataan sormilla. Aion siis opettaa rotan skeittaamaan! Pitäkää vaan minua hieman pöhkönä, mutta toivottakaa onnea!

Kevät terveisin, Jessica <3

Uusia temppuja!

Heipsis! Maksi löysi tänään uuden taidon... Hyppäämään lattialta sohvalle! On se sit jo niin iso poika! Nyt ei voi enää rauhassa istua sohvalla, kun rotta hyppii syliin vinkumaan huomiota.  Aamulla lukiessani uutta ostamaani kirjaa tunki Maksi niiiiiiin innokkaasti tutkimaan nenäkarvojani ja korviani. On se kyllä ihanaa saada lemmikiltä pyytämättä huomiota, mutta rajansa kai kaikella, hih.

Pikku kujeilijat

Mainitsin äsken uuden kirjan jota luen. Se on Petite Anglaise, kirjoittanut Catherine Sanderson. Löysin sen kirjatorin ale-laarista ja sen kansi suorastaan pomppasi syliini kävellessäni ohi. En ole päässyt vielä 30 sivua pidemmälle (kiitos Nakin), mutta kirja vaikuttaa todella hyvältä. Tämä on suomennettu painos, mutta yleensä luen mieluiten alkuperäiskielellä, mikäli englannin tai ruotsin kielinen. Kirja perustuu kirjailijan pitämään blogiin, jota hän alkoi kirjoittaa muutettuaan Ranskaan ja sai muunmuassa bloginsa vuoksi potkut. Kirjan alussa kuvaillaan Catherinen intohimosta ja rakkaudesta Ranskaan, ranskalaisiin (ihmisiin) ja ranskalaisuuteen. Lukiessani tekstissä peilautui minun samanhenkiset tunteeni Japaniin, sen ihmisiin ja kulttuuriin. Kirja on hyvin innostava ja tihkuu romantiikkaa. Rakastan romantiikkaa! <3

Tomaatti-inkivääri-nuudeli-kalakeitto,  pienemmällä liemimäärällä

Teimme toissapäivänä rakkaani kanssa tomaatti-inkivääri-nuudeli-kalakeittoa. Se oli niin tajuttoman hyvää ja helppo valmistaa. Ohjeen löysimme kirjasta hot FOOD, jossa on liki sata lämminruokaohjetta. Muuntelimme ohjetta tosin hieman helpommaksi ja löytyvien tarvikkeiden mukaan. Ruoka on todella raikas ja lämmittävä! Minusta täydellinen kevätruoka!

 Tomaatti-inkivääri-nuudeli-kalakeittoa
(Ohjeesta tulee kaksi ISOA annosta)

Seesamiöljyä
1 sipuli, liekattuna ohueksi pitkäksi silpuksi
1 punainen chili tai chilikastiketta tulisuuden mukaan
(Käytimme itse vihreäächili- ja mangochilikastiketta)
3-4 valkosipulin kynttä, silppuna tai murskattuna
2x2cm kokoinen inkiväärin pala, tulitikun kokoisiksi tikuiksi silputtuna
1/2 - 1 tl kurkumaa
purkillinen luomutomaatti murskaa (Mielestämme paras maku ja kootumus, mitä halvalla saa)
6 dl kanalientä (pienemmällä liemimäärällä tulee ruuasta kastikemaisempi paksuus)
1 rkl tamarindia
Somen-nuudeleita kahdelle
600 g kalaa, Nahkaa ei tarvitse aluksi poistaa, sillä se poistetaan lähes lopuksi, mutta ilman nahkaa käy mainiosti. (Mikä tahansa kala käy, itse teimme kirjolohesta)
Tuoretta korianteria

Käytä tarpeeksi tilavaa pannua tai kattilaa, n. 1 litra. Ensin paista sipulit seesamiöljyssä keskilämmöllä, kunnes pehmeitä. Lisää sitten valkosipuli, inkivääri ja chili ja paista puolisen minuuttia. Lisää sitten kurkuma, tomaattimurska, tamarindi ja kanaliemi, kun keitos alkaa kiehua, keitä 30min miedolla lämmöllä (että se poreilee kevyesti). Kun 30min on kulunut laita kala nahkapuoli ylöspäin liemeen, siten että liha peittyy soossiin. Anna kalan kypsyä liemessä 10-15min (paksuuden mukaan).

Keitä sitten (kalan kypsyessä) nuudelit erikseen kattilassa nuudelipussin ohjeiden mukaan. Kaada vedet pois ja liota nuudelit kylmän hanan alla, jotta niiden keittyminen lakkaisin nopeammin. Pistä odottamaan kalan valmistumista.

Kun kala on kypsä vedä nahka irti, nahan poistaminen lopuksi on helpoin tapa. Kalan ruotojen poistaminen tässä vaiheessa on myös kannattavaa, mikäli ne haittaavat. (Itse otin kalan syrjään laitaselle, poistin ruodot ja pistin sitten takaisin liemeen.) Lisää sitten nuudelit ja silputtu korianteri ja sekoita keskenään. Tarjoile kuumana kylmän juoman kera!

Itadakimasu!

Opiskelija Gourmet

Belgialaista herkkua

Sanotaan ettei opiskelijat tee makaronimössöä tai pikanuudeleita kummempaa ruokaa kotonaan. Taidan kihlattuni kanssa olla sitten hieman poikkeuksellisia opiskelijoita, sillä teemme (minun mielestäni) mitä hienoimpia ruokia. Kihlattuni intohimona on ruuanlaitto ja ilman häntä en olisi varmaankaan oppinut luomaan näinkään syömäkelpoista apetta. En minä vieläkään ole kovin kummoinen kokki ja kotonakin toimin enemmäkseen apukokkina.

Salomon ja minä Nizzassa simpukoilla

Yksi lempiruuistani ovat simpukat! Opin syömään niitä kun kävimme Nizzassa kesällä 2009. Siellä oli ravintola jossa sai syödä 15€:lla niin paljon sinisimpukoita ja ranskalaisia kuin vain jaksoi. Juomat olivat tosin hieman kalliita. Simpukoita sai valkoviinissä ja persiliassa, curryssa, kermassa jne. ja meni vain pieni hetki kun kattilallinen höyryäviä simpukoita tuotiin pöytään. Moni varmaan luulee simpukoiden syönnin olevan vaikeaa, mutta Nizzassa opimme ranskalaiselta pikku pojalta kekseliään tavan saada liha siististi suuhun asti. Otat tyhjän simpukan kuoren ja käytät niitä "pihteinä". Sillä saa vaivattomasti irrotettua simpukan lihan kuoresta.

Udon rameni, japanilainen majoneesi salaatti ja kylmää olongteetä

Toinen lempiruokani on riisi! GOHAN! Varsinkin japanilainen riisi! Pidän hyvin paljon muutenkin japanilaisesta ruuasta, siinä on selkeitä makuja ja eikä niitä ole vaikea valmistaa. Esivalmistelua se hieman vaatii, mutta on se ruoka kyllä sen väärtti!

Kevätaurinko koputtaa parvekkeen ikkunaan

Herätessäni aamulla en tuntenut nukkuneeni lainkaan hyvin. Olin nukahtanut katsellessani kihlattuni pleikkarilla pelaamista. Nukahdan näin usein, se on hyvä unilääke ;) Herättyäni hieman paremmin huomasin auringon kipuavan parvekkeellemme ja tunsin oloni paranevan heti. Auringolla on ihmeellinen vaikutus ja iloitsen suuresti että kevät on tullut. Monet sanovat että kevät alkaa vasta puiden oksien mennessä hiiren korville, mutta minusta kevät on jo kun aamulla kouluun mennessäni aurinko on kivunnut horisontin ylle ja kotiin palatessani se ei ole vielä ehtinyt laskeutua. Toinen merkki minulle keväästä on lintujen laulu. Se piristää kun kirpeässä aamupakkasessa kuulee titityy-titityy ja tityy-tityy-tityy.

     Synttärini ovat muutaman viikon päästä ja odotan sitä innolla! 22 vuotta!? Vaikea kuvitella että vielä on ainakin 60 vuotta elämää jäljellä. Niin paljon kaikkea on ehtinyt tapahtua! Olen tehnyt Salomonille selväksi mitä minä haluan synttärilahjaksi! <3 (Hehe, en kerro sitä blogissa vielä)

     Haluaisin laittaa tässä joku päivä yrttejä kasvamaan ikkunalaudalle pieniin terracotta ruukkuihin. Ajattelin kasvattaa rosmariiniä, basilikaa, minttua, korianteria, ruohosipulia ja persiljaa. Kun lämpimämmät ilmat saapuvat laitan parvekkeelle tomaattia kasvamaan ruukkuun. Olisi myös kiva laittaa pieni ruukkupuu parvekkeelle ja lattialle kaisla- tai hamppumatto, niin varpaat eivät palele betonia vasten. Täytyy varmaan lähiaikoina lähteä kiertelemään kirppareita ja kierätyskeskuksia, jos vaikka löytisi pieni pöytä parvekkeelle. Löysin Sellosta ihanan metallijalkaisen pöydän, mutta se oli 30€. AUTS!

Laitan lisää kevät-projekteistani kevään kuluessa!

Aurinkoisin terveisin, Jessica.

Maksi Mus Maximus

Keväistä päivää! 

Lupasin tuossa viime postauksessani että laittaisin viimeisimpiä Maksin kuvia! Ja täältä nyt niitä pesee!

Tuossa ei ole Maksi, vaan Piko herra. Seuraava kuva todistaa sen miksi nykyään sekoitan ne usein toisiinsa.

Juomapullolla on aina ruuhkaa vaikka häkissä on pullo joka mieheen!

Tuo ei sitten ole mikään pikku totoro sohvamme alla, vaan hyperaktiivinen Nakki. Usein sen viilettäessä lattiaa niin mieleen tulee kappale "Can't touch this"

Kuvasta näkee hyvin kuinka valtava minun vauvani jo on. Aina kun palaan Turusta kyläilemästä niin tuntuu että Maksi on kasvanut ainakin tuplaten. Joka kerta!

Nakki on usein ketarat kohti kattoa kun Piko survoo riehuvan karvapallon tatamiin. Kuva on hieman tärähtänyt, mutta tällä hetkellä tämä on ainut tallenne hupsakasta tilanteesta.

Tuossa näkyy hyvin Maksin "kauluspaita" ja "maitoparta". Sille on myös ilmaantunut huskymaiset kulmakarvat silmien yläpuolelle. 

 

Lisäisen tästä edes aina välillä uusia kuvapäivityksiä kahden neliön kaksiosta. 

Rottaiset terveiset Otaniemestä!

Jessica, Piko ja Maksi

Nakit ja muusit

Hei taas pitkästä aikaa! Huomasitte varmaan blogin nimen on vaihtuneen! Kevät on tullut ja säät lämpenevät, joten ennen kuin huomaammekaan on aika taas siirtyä käyttämään hameita! Minulla on vielä kesähameitteni ompelu aloittamatta, mutta kohta pääsen vauhtiin. Sain jouluna äidin vanhan ompelukoneen ja alan sillä hurjastelemaan.Kullaltani sain japanilaisen suunittelijan kaavakirjan ja aattelin ammentaa inspiraationi sieltä. 

Saatte varmaan tässä lähiaikoina pienen näytteen aikaansaannoksistani!

  ROTTAUUTISET:

     Taloutemme uusin tulokas Maksi on kasvanut pikku hiljaa nahkoisinsa ja on nyt vajaat 3kk vanha pikkumies. Leikit rottien kesken ovat hurjistuneet, mutta edelleen Piko saa Maksin aisoihin istumalla riehuvan nuorukaisen päälle. Maksi ja Piko saivat pian Maksin tulon jälkeen lempinimet Nakki ja Muusi, sillä Piko usein makaa leveästi Maksin päällä, kuin muussi makaa HK Popsi-nakin päällä. Nyt Maksia kutsutaan nimellä Nakki.
    Olen punninnut rottia säännöllisesti ja Maksi on melkein triplannut painonsa tulonsa jälkeen. Pikoa en saa lihoamaan, vaikka kuinka paljon sitä yritän syöttää. Piko painaa 525g mutta se on mielestäni hieman luisevan tuntuinen. Tai sitten vain kuvittelen Pikon laihuuden, koska kaikki muut rottanit ovat olleet paksuja karvapalloja <3 Toden näköisesti Maksista tulee samanlainen pulla!
   Maksi on tuonut paljon iloa minun ja Pikon elämään. Piko on paljon reippaampi ja jaksaa mennä häkin ulkopuolelle jaloittelemaan aina kun mahdollista (luultavasti koska se menee karkuun riehuvaa Nakkia). Maksi ei ole vielä aiheuttanut suurempaa tuhoa kuin, että se järsi punaiseen peittooni reikiä. Olen heti Maksin tulosta lähtien leikannut säännöllisesti sen kynsiä ja Maksin kasvaessa on sen aloillaan pitämisestä tullut entistä haasteellisempaa. Lupaan laittaa piakkoin tuoreempia kuvia Nakista ja Muussista!

Kevätaurinkoisin mielin, Jessica.